Naiserityisyys kiinnostaa kansainvälisesti

Kansainvälisen Euroopan asunnottomuustoimijoiden kattojärjestön FEANTSA:n seminaarissa Berliinissä 14.–15.6.2018 aiheena oli asunnottomuuden tulevaisuuden haasteet Euroopassa. Y-säätiön koordinoiman ja STEA:n rahoittaman NEA-naiserityisyys asunnottomuustyössä -hankkeen projektipäällikkönä minua kiinnosti seminaarissa naisten näkökulma, joka nousikin keskusteluissa esille monessa kohtaa.

Avauspuheenvuoroissa tuotiin esille tavoite saada asunnottomuus loppumaan Euroopassa vuoteen 2030 mennessä.  Professori Eoin O’Sullivan toi esille neljä erilaista haastetta sekä viisi mekanismia, joilla asunnottomuus saadaan poistettua tavoitteen mukaan.  Sullivan nosti haasteiksi asuntolat ja asunnottomuuden kriminalisoinnin sekä kohderyhmistä maahanmuuttajat ja naiset. Yhtenä ratkaisumekanismina Sullivan korosti Euroopan Unionin tasolla tehtävää toimintasuunnitelmaa asunnottomuuden poistamiseksi. Naisten kohdalla Sullivanin mukaan huomiota pitäisi kiinnittää erityisesti lapsiperheiden asunnottomuuteen, joka on erilaista kuin yksittäisten henkilöiden; perheillä moninaisia tuen tarpeita on vähemmän ja piiloasunnottomuus on hyvin yleistä. Perheiden kohdalla tulisikin kehittää erilaisia ennaltaehkäiseviä työmuotoja.

Myös päivän workshopeissa käsiteltiin naisten asunnottomuuteen liittyviä teemoja monesta eri näkökulmasta. Ensimmäisenä esittelyssä oli Briteissä ja Alankomaissa toimiva kansainvälinen hanke, jossa koulutetaan vuokranantajia näkemään, kohtaamaan ja ottamaan puheeksi perheväkivalta.  Alustaja Thien Nguyen Phan toi esille, että asunnottomat naiset ovat yleensä kokeneet väkivaltaa ja hyväksikäyttöä elämänsä varrella. Kun asunnossa tapahtuva väkivalta tunnistetaan, naista voidaan turvata asuttamalla hänet uuteen asuntoon. Nainen voi tulla myös häädetyksi tilanteessa, jossa taustalla on väkivaltaa ja hyväksikäyttöä – näihin tilanteisiin puuttumalla voidaan ennalta ehkäistä naisten asunnottomuutta. Heidän kehittämästään koulutuspaketista väkivallan tunnistamiseen olisi varmasti hyötyä myös täällä Suomessa.

Myös NEA-hankkeemme esiteltiin workshopissa. Kerroimme miten tämä monitoimijaiseen yhteiskehittämiseen pohjautuva hanke oli saanut alkunsa käytännön työssä nähtyjen tarpeiden pohjalta. Yhdeksän eri toimijan hanke, jossa yhdistetään perhetyön, asunnottomuustyön, väkivaltatyön ja päihdetyön elementtejä, sai osakseen kiinnostusta ja se taitaakin olla aika ainutlaatuinen Euroopassa. Kysymyksinä oli mm. etsivän työn ja ennaltaehkäisevän työn muodot sekä päihteitä käyttävien väkivaltaa kokeneiden naisten tilanne.

FEANTSA:n palkinnon ansiokkaasta työstä asunnottomuuden poistamiseksi sai tsekkiläinen pilottiprojekti, jossa oli asutettu lapsiperheitä Asunto ensin -mallin mukaisesti. Perheet olivat oleilleet huonoissa oloissa hostelleissa sekä tuttavien/sukulaisten luona. Tulokset pilotista olivat lupaavat, koska perheiden tilanne parani useilla mittareilla. (Mainittakoon, että toisen palkinnon ansiokkaasti sai suomalainen, Helsingin kaupungin projekti ”Oman muotoinen koti”, jossa oltiin kokeiltu innovatiivisia ratkaisuita nuorten asuttamiselle.) Myös Manchesterissä oli tehty ansiokasta työtä Asunto ensin -mallin mukaisesta naisten asuttamisesta. Manchesteriläisessä mallissa naiset saatiin asutettua yleensä neljän viikon kuluessa, minkä hyvät yhteistyösuhteet eri vuokranantajien kanssa. Työssä pystyttiin yhdistämään työskentely moninaisten palveluntarpeiden, väkivallan ja rikollisuuden kanssa. Tukityö kesti keskimäärin 10 kk ja sillä saatiin aikaan hyviä tuloksia; naiset saivat pidettyä asuntonsa (vuokrasuhteita purettiin lähinnä toisen henkilön tekemän väkivallan takia) ja heidän elämänsä parantui monella tavalla.

Ennen varsinaista seminaaripäivää oli myös mahdollisuus käydä tutustumassa johonkin kohteeseen. Katolisen kirkon yhteydessä toimiva Evas Obdah tarjosi kymmenelle naiselle yösijan (avoinna klo 19-09) kahdeksi viikoksi. Kaikki 10 naista viettivät yönsä kahdessa huoneessa kerrossängyissä. Päihteet eivät olleet isossa roolissa tässä paikassa, ja paikka vaikuttikin olevan rauhallisempi verrattuna isoihin yömajoihin/asuntoloihin. Evas Obdahissa oli myös yhteisöllisyyttä; naiset tekivät muun muassa ruokaa yhdessä. Yksilötapaamisissa annettiin tukea ja neuvontaa, mutta usein nainen kuitenkin lähti kahden viikon jälkeen kadulle tai toiseen yömajaan palatakseen taas takaisin Evas Obdahiin. Työntekijöiden mukaan Asunto ensin -mallista vasta haaveillaan Berliinissä.

Leena Lehtonen
projektipäällikkö
NEA-hanke/Y-Säätiö

Eoin O’Sullivanin esitys

FEANTSA:n konferenssin muut esitykset