Ohjelman kohderyhmänä on äskettäin asunnottomaksi ajautuneet, pitempään asunnottomana olleet sekä asunnottomuuden uhkaamat ihmiset kuten ylivelkaantuneet ja häädön uhkaamat nuoret tai perheet, osa lapsuudenkodista itsenäistyvistä nuorista, laitoksista itsenäiseen asumiseen siirtyvät mielenterveys- ja päihdekuntoutujat, lastensuojelun jälkihuollon asiakkaat sekä osa 21 -vuotta täyttävistä jälkihuollon päättävistä nuorista, osa turvapaikanhakijoista sekä vankilasta asunnottomina vapautuvat tai koevapauteen siirtyvät vangit.

Tavoiteltavat vaikutukset ovat:

Asunnottomuuden vähentäminen. Asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseen panostetaan entistä enemmän kaikilla sektoreilla ja sektoreiden välisellä yhteistyöllä, jotta uutta asunnottomuutta ei synny ja asunnottomien määrää saadaan vähennettyä.

Palvelujärjestelmän uudistaminen asiakaslähtöisemmäksi ja ennaltaehkäisevämmäksi. Sosiaalihuollon uudistus tuottaa uudistuksia ajattelutavoissa, yhteistyön tekemisen tavoissa, palvelurakenteessa sekä resurssien kohdentamisessa. Paikallistasolla rakennetaan sektorirajat ylittäviä ennaltaehkäiseviä kokonaisuuksia, joissa yhteistyöllä räätälöidään asiakkaan kannalta kannustavia ratkaisuja. Kansallisella tasolla käynnistetään muutosprosessi, jossa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä testataan eri näkökulmista. Parhaat ratkaisut levitetään myös muihin kaupunkeihin.

Kustannussäästöjen saavuttaminen. Kohdentamalla asunnottomuuden hoidosta saavutettavat säästöt ennaltaehkäiseviin investointeihin, vähennetään korjaavaan työn tarvetta, mikä näkyy pitemmällä aikavälillä myös kustannussäästöinä. Tutkimusten mukaan yhden pitkäaikaisasunnottoman asuttaminen säästää yhteiskunnan varoja noin 15 000 € vuodessa. Helsingin kaupungin asumisneuvontatyö säästi vuonna 2015 noin 1,5 M€ kaupungin vuokra-asuntoyhtiöiden kustannuksia ja turvaamalla satojen asukkaiden asumisen jatkumisen muun muassa estämällä vuokravelkojen pääsyn oikeuteen.