Asunnottomuuden vähentäminen on ollut mukana Suomen hallitusohjelmissa liki yhtäjaksoisesti 1980-luvun puolivälistä lähtien. Vertailukelpoisia asunnottomuustilastoja Suomesta löytyy vuodesta 1987 alkaen, jolloin asunnottomana oli lähes 19 000 henkilöä. Asunnottomien määrä kyettiin lähes puolittamaan seuraavan kymmenen vuoden aikana ja vuonna 1997 asunnottomana oli noin 10 000 henkilöä. Alle 8 000 asunnottomaan päästiin ensimmäisen kerran vuonna 2004.

Suomessa Asunto ensin -periaate esiintyi ensimmäisen kerran neljän viisaan työryhmän julkaisemassa Nimi ovessa -raportissa vuonna 2007. Työryhmän perusajatus oli, että pitkäaikaisasunnottomuuden pysyvämpi ratkaisu voi perustua vain sellaisiin asumisratkaisuihin, joiden lainsäädännöllinen pohja on huoneenvuokralaissa tai sosiaalihuoltolaissa. Raportissa panostusta pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen välttämättömyyttä perusteltiin niin eettisellä, oikeudellisella kuin myös yhteiskuntataloudellisilla näkökulmilla ja raportti toimi keskeisessä roolissa PAAVO I ohjelmakauden periaatteiden luomisessa. Suomalainen Asunto ensin -periaate syntyi siis pääosin kotimaisista lähtökohdista erillään Eurooppaan samaan aikaan levinneestä yhdysvaltalaisesta Housing First -mallista.

PAAVO -ohjelmakausi 2008-2015

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmien aikana (PAAVO I & II 2008 – 2015) saavutettiin kaksi merkittävää tulosta: Asunto ensin – periaate vakiinnutettiin asunnottomuustyöhön ja asuntolat korvattiin tuettuun vuokra-asumiseen perustuvilla asumisyksiköillä. Pitkäaikaisasunnottomuus laski ohjelmakauden aikana yhteensä 1 345 henkilöllä (35 %). Asunnottomuus aleni vuonna 2015 ensimmäisen kerran alle 7 000 henkilön. Vaikka rohkea tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi jäi saavuttamatta, ohjelman työ asunnottomuuden kitkemiseksi tuotti kiistatta tuloksia.

Ohjelmat

2012
2015

Paavo II
2012-2015

PAAVO II -ohjelmakauden aikana jatkettiin edeltäjänsä aloittamaa työtä tukiasumiseen tarkoitettujen asuntojen lisäämisessä ja asunnottomuustyön rakenteiden vakiinnuttamisessa. Asuntoloiden käytöstä luovuttiin lopullisesti, yli 3000 asuntoa ja yli 300 asumisen tukihenkilöä osoitettiin ohjelmakaupunkien asunnottomuustyöhön. Asunto ensin -mallin mukaisesta työskentelystä järjestettiin useita koulutuksia ja tapahtumia.

Lue lisää
2008
2011

Paavo I
2008-2011

Ohjelman tavoitteet määriteltiin vuonna 2007 Nimi ovessa -raportin pohjalta, jonka loi Ympäristöministeriön asettama ”Neljän viisaan työryhmä”. Raportissa pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen välttämättömyyttä perusteltiin eettisellä, oikeudellisella ja yhteiskuntapoliittisella näkökulmalla. Nimi ovessa -raporttiin sisältyi myös ensimmäinen määrittely suomalaiselle Asunto ensin -periaatteelle.

Lue lisää

Hankkeet

2013
2015

Paavo -verkostokehittäjät
2013-2015

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman kehittämistyötä tehtiin PAAVO II:n ajan PAAVO-Verkostokehittäjät-hankkeen koordinoimana. Kyseessä oli laaja, valtakunnallisesti asumissosiaalista kehittämistyötä koordinoiva hankekokonaisuus. Kehittämistyö jatkuu asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmassa (AUNE) nimellä Verkostokehittäjät -hanke.

Lue lisää
2010
2012

Nimi ovessa -hanke
2010-2012

Nimi ovessa oli Tekes-rahoitteinen kaksivuotinen asunnottomien palveluiden kehittämishanke. Tutkimusavusteisen kehittämishankkeen päämääränä oli kehittää hankkeeseen osallistuvien kumppaneiden palvelujärjestelmissä asunto ensin -periaatteisesti toimivia palveluita.

Lue lisää

Jaa tämä sivu