Tietoa asunnottomuudesta

Asunto on useimmille meistä itsestäänselvyys, jonka tärkeyttä emme tule ajatelleeksi. Kuitenkin ilman omaa asuntoa normaali elämä yhteiskunnassa on käytännössä mahdotonta. Oma asunto on yksityinen tila, jossa voi nukkua suojassa kylmältä ja sateelta sekä olla rauhassa ilman pelkoa tulla ryöstetyksi tai pahoinpidellyksi. Asunnossa voi säilyttää omia tavaroita ja asunnon voi sisustaa mieleisekseen. Asunnossa on keittiö, vessa ja pesumahdollisuudet. Asukas voi itse päättää, keitä kutsuu asuntoonsa vierailulle.

Asunnottomaksi jääneen täytyy pärjätä tilanteessa jossa kaikki tai ainakin osa edellä mainituista mahdollisuuksista puuttuu. Ilman omaa asuntoa arkisten asioiden hoitaminen on vaikeampaa. Stressiä aiheuttaa epävarmuus tulevasta yösijasta ja se, kauanko asunnottomuus tulee jatkumaan. Lisäksi asunnoton voi hävetä tavallisesta poikkeavaa elämäntilannettaan.

Asunnottomuuden määrittelyä. Lyhyesti määriteltynä asunnoton on henkilö, jolla ei ole omaa asuntoa (vuokra- tai omistusasuntoa). Kuitenkin tarkkaa rajausta sille, kuka on asunnoton hankaloittaa se, että asunnottomien tilanne vaihtelee suuresti. Pahimmillaan asunnottomaksi jäänyt joutuu viettämään yönsä kadulla, mutta yleisempää on asuminen tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona. ARA:n (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus) asunnottomuustilastoinnissa on jaoteltu viisi asunnottomuuden luokkaa:

  •        ulkona porrashuoneissa, ensisuojissa yms.
  •        asuntoloissa, majoitusliikkeissä asuvat
  •        erilaisissa laitoksissa asuvat
  •        vapautuvat vangit, joilla ei ole asuntoa tiedossa
  •        tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona asuvat

FEANTSAn (Euroopan asunnottomuustoimijoiden kattojärjestö) kehittämässä ETHOS-luokittelussa asunnottomuuden muodot eroavat jossain suhteessa ARAn luokittelusta. Ethos-luokittelussa on jaoteltu seuraavat asunnottomuuden luokat: kadulla nukkuvat, ensisuojissa yöpyvät, asumispalveluita käyttävät (asuntola, tilapäismajoitus), naisten turvakodeissa asuvat, maahanmuuttajien majoituksessa asuvat, laitoksista vapautuvat. Lisäksi ETHOS-luokittelussa on eritelty asunnottomuusuhan alla eläviä ja puutteellisessa asuinolosuhteissa eläviä.

Asunnottomuuden syitä. Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, jonka perimmäisiä syitä ovat väestönkasvu ja kaupungistuminen eli muutto kasvukeskuksiin, talouden suhdannevaihtelut sekä suuret tuloerot. Jollei yhteiskunta pysty ennakoimaan ja vastaamaan kasvavaan asunnontarpeeseen, tilanne asuntomarkkinoilla kiristyy. Asuntojen tarve ylittää tarjonnan, jolloin asuntojen hinnat ja vuokrat kasvavat. Tässä tilanteessa heikommassa asemassa olevien riski joutua asunnottomaksi kasvaa.

Yksilötasolla asunnottomuuden riskitekijöitä ovat mm. vähävaraisuus, elämänhallinnan vaikeudet, päihde- ja mielenterveysongelmat, sosiaalisten resurssien vähäisyys sekä muutokset elämäntilanteessa kuten sairaus, ero, muutto toiselle paikkakunnalle ja työttömäksi jääminen.

Asunnottomien määrään ja asunnottomuuden keston pitkittymiseen vaikuttaa myös, millaista tukea yhteiskunta tarjoaa asunnottomille ja asunnottomuusuhan alaisille.