Asunto ensin -malli

Asunto ensin on asunnottomuustyön malli, jonka keskeinen näkemys on, että asunnottomuustyössä asunnon hankkiminen on etusijalla muihin tukitoimiin nähden. Kun asunnottomalle mahdollistetaan asuminen omassa asunnossa, auttaa se muiden sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisemista. Toisin sanoen muiden ongelmien ratkaiseminen ei ole edellytyksenä asumisen järjestämiselle, vaan malli toimii toisinpäin.

Asunto ensin -periaatteesta on tullut johtava asunnottomuustyön lähestymistapa niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa. Malli eroaa merkittävästi perinteisestä asunnottomuustyöstä, jossa pyritään tiivistä tukea tarvitsevan asunnottoman kuntouttamiseen ”asuttamiskelpoiseksi” ennen asunnon tarjoamista. Jotkin perinteisistä asunnottomuuspalveluista, kuten portaittainen asuttamisjärjestelmä, vaativat raittiutta ja hoitoon sitoutumista sekä itsenäisen elämän taitojen opettelua ennen asunnon hankkimista. Tämän tyyppisissä asunnottomuuspalveluissa asunto nähdään ensimmäisen tukitoimen sijaan viimeisenä.

Portaittaisen mallin ongelmana voidaan nähdä palveluiden käyttäjien jumiutuminen järjestelmään. Kaikkia askelia, joita vaaditaan tasolta toiselle siirtymisessä, ei kyetä ottamaan ja usein palveluiden käyttäjät tulevat myös häädetyiksi väliaikaisesta ja pysyvästä asumisesta, koska he eivät kykene noudattamaan tiukkoja sääntöjä, kuten huumeiden ja alkoholin täyskieltoa tai vaatimusta hoitoon sitoutumisesta.