Asunto ensin -malli

”Asunto ensin” on asunnottomuustyön malli, jonka filosofia perustuu asunnottoman henkilön itsenäisen elämän mahdollistamiseen omassa asunnossa. Asunto ensin -nimi tulee siitä, että asunnon hankkiminen on asunto ensin -palveluiden ensimmäinen tehtävä ennen muita tukitoimia. Keskeinen näkemys on, että sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaiseminen ei ole edellytyksenä asumisen järjestämiselle, vaan asunto on edellytys, joka mahdollistaa myös asunnottomana olleen henkilön muiden ongelmien ratkaisemisen.

Malli eroaa merkittävästi perinteisestä asunnottomuustyöstä, jossa pyritään tiivistä tukea tarvitsevan asunnottoman kuntouttamiseen ”asuttamiskelpoiseksi” ennen asunnon tarjoamista. Jotkin perinteisistä asunnottomuuspalveluista, kuten portaittainen asuttamisjärjestelmä, vaativat raittiutta ja hoitoon sitoutumista sekä itsenäisen elämän taitojen opettelua ennen asunnon hankkimista. Tämän tyyppisissä asunnottomuuspalveluissa asunto nähdään ensimmäisen tukitoimen sijaan viimeisenä.

Portaittaisen mallin ongelmana voidaan nähdä palveluiden käyttäjien jumiutuminen järjestelmään. Kaikkia askelia, joita vaaditaan tasolta toiselle siirtymisessä, ei kyetä ottamaan ja usein palveluiden käyttäjät tulevat myös häädetyiksi väliaikaisesta ja pysyvästä asumisesta, koska he eivät kykene noudattamaan tiukkoja sääntöjä, kuten huumeiden ja alkoholin täyskieltoa tai vaatimusta hoitoon sitoutumisesta.